Rakkaalla lapsella on monta nimeä

Suomen kielessä on monta erilaista lunta tarkoittavaa sanaa. Lämpötilasta ja tuulenvireestä riippuen, lumi voi olla esimerkiksi nuoskaa, höttöä, kuuraa tai ajolunta.

Nimitysten kokonaismäärää on vaikea sanoa tarkalleen, sillä eri murteissa sanoja on vielä yleisesti tiedettyjä enemmän. Lumi muodostuu pilvissä jääkiteistä, ja niiden muoto vaihtelee. Kuiva ilma tuottaa yksinkertaisia kiteitä ja kostea ilma taas voi saada aikaan monihaaraisia tähtikuvioita. Kun kide on kasvanut pilvessä tarpeeksi painavaksi, se leijailee maahan. Toisinaan yhteenliittyneet kiteet voivat muodostaa isoja lumihiutaleita, silloin voi kuulla sanottavan, että sataa lopakoita. Lumisadetta voi kuvata myös muun muassa tuiskuna, pyrynä tai räntäsateena.

Kun puhutaan hangesta, tulee monelle tarve viimeistään silloin kaivaa sukset varastosta ja suunnata kantavalle kannelle. Kun hanki on oikein kantava, et välttämättä tarvitse edes lumikenkiä tai suksia liikkumiseen. Viti on puhtaan valkoista ja se narskuu mukavasti jalan alla. Toisinaan, kun lunta on paljon ja se on oikein pehmeää, on pelkkä kävelykin mainiota kuntoilua. Nuoskalla luovuus herää, kun lumesta voi tehdä lumiukkoja, -linnoja ja -hevosia. Pakkaslumi puolestaan kimaltelee kuin maa olisi peitetty miljardeilla pienillä timanteilla. Heijastava hanki kuun ja tähtien loisteessa on mainio kuvauskohde, joka tuo taitavallekin kuvaajalle sopivaa haastetta.

Lumen eri olomuodot kuuluvat talveen, ja jokainen niistä tuo omat mahdollisuutensa ja erikoisuutensa. Kannattaa kysyä lumeen liittyviä tarinoita myös kansanperinteitä tuntevilta henkilöiltä.